2023-10-01
Hiljainen kansallispäivä
Tänään Kiinassa vietettiin kansantasavallan 74. vuosipäivää. Lokakuun 1. 1949 Mao Tse-tung julisti Kiinan kansantasavallan, käytännössä varmistettuaan voiton Tšiang Kai-šekin nationalisteista Kiinan sisällissodassa. Siitä lähtien Kiinan kommunistinen puolue on hallinnut maata, hyvin johdonmukaisesti kuroen yhteen perinteistä kiinalaista kulttuuria ja marxilais-leninististä filosofiaa.
Ei ole lainkaan yllättävää, että kommunistisessa maassa kansallispäivään sisältyisi myös runsaasti nationalismia. Vaikka sosialismi ja kommunismi ovat internationalistisia aatteita, merkittävä osa Kylmän sodan aikaisista kommunistiliikkeistä — etenkin imperialismista ja kolonialismista kärsivissä maissa — olivat luonteeltaan nationalistisia ja anti-imperialistisia. Kansantasavallan julistuspuheessaan Mao syyttikin Kuomintang-nationalisteja isänmaan pettämisestä ja juonittelusta imperialistien kanssa.[1] Hän painotti, että Kansan vapautusarmeija oli nimensä mukaan vapauttanut koko Kiinan kansan, puolustanut Kiinan kansan henkiä ja omaisuutta, ja turvannut maan rajat. Näinä päivinä länsimaissa vastaavaa puhetta ei odottaisi kuulevansa vasemmalta äärilaidalta.
Mao pyrki luomaan uutta Kiinaa ja poistamaan kommunistiselle yhteiskunnalle vahingollisiksi kokemansa perinteet ja tavat ja säilyttäen ne, jotka koki kansantasavaltaa vahvistaviksi. Maon varhaisiin uudistuksiin kuuluivat naisten asemaa parantava uusi avioliittolaki, joka laajensi naisten oikeutta hakea avioeroa, sekä Kiinan keisarivallan ajoilta periytynyttä ”feodalismia” (entisenä medievalistina kavahdan koko käsitettä, mutta näin Maon kirjoitukset useimmiten käännetään) kitkevä maareformi. Mao halusi uudistaa kiinalaisia kulttuuriarvoja korvaamalla perinteisen aristokraattisen konservatismin ja maaseudun passiivisuuden edistysmielisellä aktivismilla. Samalla hän kuitenkin piti kiinni toisista perinteisistä hyveistä, kuten vaatimattomasta elämäntavasta ja käytännönläheisestä elämänasenteesta, itsevarmasta optimismista ja isänmaallisesta militarismista.[2]
Vaikka Mao on jo kauan maannut mausoleumissaan, ovat hänen Kiinan kansantasavallalle asettamansa perusarvot edelleen enemmän tai vähemmän osa kulttuuria nyky-Kiinassa. Kiinan kommunistinen puolue pyrkii edelleen tasapainoilemaan perinteisten kiinalaisten filosofioiden ja marxilais-leninismin välillä, ja kokonaisia yliopistojen koulukuntia on omistettu ideologiselle tutkimukselle. Maon jälkeisiä kehityksiä ovat neokonservatiivinen uusi kungfutselaisuus, markkinataloudesta ammentava sosialismi kiinalaisin erityispiirtein ja tuoreempi Xi Jinping -aate. Näissä kaikissa on kuitenkin aimo annos militaristista nationalismia ja vähintään retorista anti-imperialismia.
Voisi siis kuvitella, että Kiinan kansallispäivänä Pekingissä olisi merkittävätkin juhlallisuudet meneillään — mutta todellisuus oli kovin erilainen. Autoritaarisessa kommunistidiktatuurissa voisi olettaa näkevänsä sotilasparaatin pääkaupungissa, mutta Kansan vapautusarmeija järjestääkin paraateja ainoastaan viiden vuoden välein — seuraava on ensi vuonna. Xi Jinping piti juhlapuheensa jo torstaina 28. syyskuuta, ja sen painopiste oli lähinnä koronaviruksen päihittämisessä ja talouden elpymisessä, tosin hän mainitsi myös jälleenyhdistymisen Taiwanin kanssa olevan "historiallinen vääjäämättömyys".[3] Jopa punalippujen määrän pienuus yllätti minut; koska olen vasta toipumassa sairaudesta, en lähtenyt kaupungille, mutta kävin kiertämässä vaihtoyliopistoni (Kiinan Renmin-yliopiston) kampusta. Valehtelematta, Helsingin kaduilla on isänmaallisempi tunnelma minä tahansa liputuspäivänä kuin kirjaimellisella kansanyliopistolla, joka on myös ensimmäinen kansantasavallassa perustettu yliopisto. Tyynen sään takia harvat näkemäni liput eivät edes liehuneet — alla oleva on paras kuva Kiinan lipusta, jonka sain.
Odotin Kiinalta kansallispäivänä merkittäviä juhlallisuuksia, mutta kenties viisivuotiskausien kierto ja paikallinen syysloma — ”kultainen viikko” — hillitsevät isänmaallista intoa. Kyllä minäkin mielummin olisin lomalla maakunnissa perheen luona kuin suurkaupungin ruuhkassa.
Harmi, etten ole täällä ensi vuoden lokakuussa. Silloin pääsisi paraatia katsomaan.
Takaisin ArkistoonViittaukset
