2023-12-11
Ensilumi saapuu Pekingiin
Eilisyönä satoi ensilumi. Onnekseni olin puoli kahdentoista aikaan illalla hereillä ja ystäväni kutsuivat minut ulos nauttimaan lumisateesta. Kulkiessani ympäri kampusta, päässäni alkoivat vihdoin soida joululaulut ynnä muut suomalaiset iskelmähitit — Leevi & the Leavingsin Jossain on kai vielä joulu, Hectorin Ensilumi tulee kuudelta, Raskasta Joulua-levyn Tulkoon Joulu, Juice Leskinen Slamin Gloria in Excelsis Deo... ihaillessani hiljaa leijailevaa lumisadetta joulumieli upposi minuun hetkessä. Olinkin ehtinyt jo huolestua, etten ollut vielä ottanut jouluisia soittolistojani kuunteluun Spotifyssa.
Lumella on aina ollut minulle tärkeä symbolinen merkitys. Ulkomailla varttuneena lumen tulosta tiesi, että pian koittaa lentomatka koto-Suomeen. Jonain vuosina joissain asuinpaikoissa lumia ei tullut laisinkaan, mutta lumet odottivat lähes aina vastassa Helsinki-Vantaan lentokentällä. Muutamaa mustaa joulua lukuunottamatta lumi oli aina läsnä, kun pääsin heittämään kaikki koululaisen arkihuolet totaalisella maisemanvaihdoksella. Lumi merkitsi rauhaa, lepoa, isovanhempien ja muiden sukulaisten luona vierailemista, sekä lähes rajatonta aikaa perheen kanssa. Tämä symbolinen merkitys säilyi myös Suomessa asuessa, enkä ole missään vaiheessa kyllästynyt lumisiin talviin. Minulle lumen tulo tuo mukanaan tyynen ja turvallisen tunnelman, ja siksi olen ollut eilisillasta lähtien erittäin onnellinen.
En ollut viime yönä ainut ensilunta ihaileva opiskelija. Vaikka oli myöhä ja maanantaiaamu lähestyi uhkaavasti, kohtasin kävelylläni monia lumisadetta — tai itseään lumisateessa — kuvaavia opiskelijoita. Lumen tulon jatkuessa kampuksen aukioilla minulle sattui vastaan niin lumiukkoja kuin lumisotia. Pitkän ja pimeän syystalven päätteeksi oli hyvä nähdä lapsenmielisyyden nousevan esiin kanssaopiskelijoissani.
Lumisateen seuraaminen näinä päivinä ei valitettavasti tuo pelkkää levollista ja iloista mieltä. Ennätyslämmin vuosi toisen perään herättää vääjäämättä uhkakuvia entistä epävakaammasta ilmastosta. Tulevatko seuraavat ensilumet ajallaan, vai vasta ensi vuoden joulupyhien jälkeen? Saavutetaanko YK:n ilmastokokouksessa Dubaissa mitään merkittäviä päätöksiä fossiilisten polttoaineiden alasajon kannalta, vai pidetäänkö nyky-yhteiskunnan kestämättömistä tuotanto- ja kulutustasoista kiinni kynsin hampain? Salliiko ihmiskunta teknisesti täysin ratkaistavissa olevan ongelman kaatua poliittisen tahtotilan puutteeseen? Seuratessani katseellani hiljaa leijailevia lumihiutaleita ilmastoahdistus ja huoli tulevasta hiipivät vääjäämättä tietoisuuteni laitamille. Onneksi lumisateen kauneus riittää rauhoittamaan ja lujittamaan mieleni. Niin moni ihminen on aikain saatossa ihaillut lumisadetta, etten usko ihmisyhteisön sallivan sen katoavan.
Palaan Suomeen 22. joulukuuta. Olen äärimmäisen kiitollinen, että pääsen viettämään joulun kotona, mutta vasta Pekingin ensilumi toi minulle joulumielen ja henkilökohtaisen joulurauhani. Tämä opiskelijavaihto alkaa olla taputeltu. Olen oppinut paljon ja viihtynyt hyvin Kiinassa, mutta olen valmis vaihtamaan taas maisemaa.
Vaikka kokisin talven ensilumet maailman toisella puolen, ne vievät aina sydämeni takaisin Suomeen.
Takaisin Arkistoon