2025-08-19

Onnellinen kaupunkilainen haaveilee arkisesta utopiasta

Pääkaupunkiseudulla vietetyn kesän myötä arvostukseni Helsinkiä kohtaan on kasvanut. Olen erittäin ylpeästi helsinkiläinen.

Viihdyn kaupungeissa paremmin kuin maaseudulla. Haluan ympäröidä itseni mahdollisimman monimuotoisilla yhteisöillä, tapahtumilla ja toiminnalla, kätevien kulkuyhteyksien varrella. Tämä ei onnistu ilman riittävää väkilukua ja väestöntiheyttä, jota ei haja-asutusalueilta löydy.

Lauantaina 2025-08-02 pääsin nauttimaan mielestäni kaupunkikulttuurista parhaimmillaan. Kumppanini oli bongannut meille kaksi mielenkiintoista aktiviteettia, jotka osuivat samalle päivälle: Käpylän Otto-Iivari Meurmanin puistossa joka toinen kesälauantai järjestettävän kirpputorin ja Kallio Block Partyn. Molemmat kauniita esimerkkejä elämää rikastuttavista yhteisistä aktiviteeteista, joita itseohjautuvat yhteisöt saavat aikaiseksi, kun niitä ei turhin säännöin, säännöksin ja rajoittavan hallintokulttuurin keinoin tukahduteta.

Tänä kesäisenä lauantaina olin syvällä ajatuksissani, pohtien arkista utopismia hymysuin. Asumme 11 kilometrin etäisyydellä Käpylästä ja 12 kilometrin päässä Kalliosta, joten matka taittui julkisella liikenteellä.* HSL:n lippuhinnat ovat kaukana utopiasta, mutta kaikkien saavutettavilla oleva kattava julkisen liikenteen verkosto on minusta esimerkki arkisesta utopistisesta tavoitteesta. Samoin pääkaupunkiseudun Alepa-pyörien verkosto, jolla taitoimme matkan Käpylästä Pasilan halki Kamppiin lounaalle, ennen koukkausta takaisin Kalliota kohti. Yksilöiden kustannustehokas liikkuvuuden kohentaminen on utopismia parhaimmillaan, vähentäen esteitä osallistumiselle ja itsensä toteuttamiselle, jotka välimatkoista muuten muodostuisi. Pääkaupunkiseudulla auto ei monilla alueilla ole mikään välttämättömyys, mikäli sietää muita ihmisiä ja jaettuja kulkupelejä. Kontrasti esimerkiksi Yhdysvaltain suurkaupunkeihin on valtava – yhdysvaltalaisissa Helvetin esikartanoissa (esikaupungeissa vailla varsinaista kaupungin keskustaa) ilman autoa on melkeinpä mahdoton pärjätä, ellet satu asumaan Yhdysvaltain ainoassa aidossa kaupungissa, New Yorkissa.† Ei meidän joukkoliikenteemme vielä ole utopistisella tasolla, mutta kaikkien saavutettavissa olevat liikenneyhteydet ovat itsessään utopistinen ihanne.

Saavuimme Käpylään puistokirppiksen alkuhetkillä, jolloin kauppiaita ja asiakkaita oli jo ihan kohtalaisesti paikalla. Muuten kyseessä oli melko tavanomainen kirppisitarjonta, tosin aiemmin en ole kirpputorilla nähnyt myytävän irakilaista samun-leipää! Kirpputorin mielikuva henkii nuhjuista arkisuutta, mutta kuluttajien välinen kaupankäynti, vailla verottajan tai suuryritysten väliintuloa se vasta onkin utopistista. Ylikansallisten vaatemerkkien rientäessä käytettyjen vaatteiden markkinoille ja ostelun siirtyessä sähköisille alustoille, joiden liiketoimintamalliin kuuluu ylikulutukseen kannustaminen, on kirpputorilla asioiminen vastuullinen valinta.‡ Kulutustason lasku vaatii jossain vaiheessa tuotantoa reagoimaan samansuuntaisesti. Kiertotalousta voi pitää utopistisena, mutta sen edistämisen eteen tehdään sekä tutkimusta, että käytännön työtä — kirpputorin kojuillakin.

Lähdimme Käpylästä Alepa-pyörillä, kulkien radan vartta Pasilan halki keskustaan. Nauttiessani auringosta, vauhdin huumasta ja julkisin varoin kustannetun verrattain hyväkuntoisesta pyöräilyinfrasta, kiitin mielessäni Helsingin kaupungin virkakuntaa ja kaupunginvaltuutettuja, jotka ovat edistäneet pyöräilyä pääkaupungissa. Maailma ei tietenkään ole valmis ja Helsingistä löytyy fossiiliriippuvaisia päättäjiä, mutta utopiaa kohti edetään joskus pienin askelin, joskus valtavin harppauksin.§

Iltapäivän vietimme Kallio Block Partyn alueella. Tapahtuman skaala, esiintyjälistat, sekä viestintä kielivät sen omatekoisuudesta ja epäkaupallisuudesta. Lavat olivat pieniä ja esiintyjät minulle entuudestaan tuntemattomia, mutta yleisöä oli ilokseni paikalla sankoin joukoin. Liikenteenohjauksesta, turvajärjestelyistä ja ensiavusta tapahtuman vapaaehtoiset olivat pitäneet hyvää huolta ja paikalle oli myös eksynyt jokunen poliisipartio, joilla vaikutti myös olevan rento meininki.

Viihdyimme tapahtumassa erinomaisesti kumppanini kanssa, vaikka underground-räppi ja toinen toistaan enemmän valtavirrasta poikkeavat DJ-setit eivät ole musiikillisesti kummankaan meidän juttu. Yksinkertaisesti se, että merkittävä osa kaupunginosan väestä järjesti tapahtumaa, johon tuli ihmisiä läheltä ja kaukaa pitämään yhdessä hauskaa loi houkuttelevan ilmapiirin. Juuri tällaisten tapahtumien takia minä haluan asua kaupungissa; vaikken kuuluisikaan kohderyhmään, on kiva pyöriä vähän aikaa mukana ja fiilistellä kaupungin moninaisia yhteisöjä. Tämä vaatii sitä, että kaupunkilaisten itsensä järjestämille ei-kaupallisille tapahtumille on tilaa sekä fyysisesti että hallinnollisesti.

Utopia rakentuu konkreettisista asioista, jotka ajan mittaa alkavat tuntua varsin arkisilta. Helsinki ei ole utopia, mutta se on paikka, jossa on mahdollista rakentaa pala palalta parempaa maailmaa.

Takaisin Arkistoon

Viittaukset